Ensimmäinen viikko on ohitse kardiologisella osastolla. Molemmat saimme viipottaa samalla osastolla. Osastolla on kaksi tarkkailuhuonetta, joihin potilaat tulevat leikkauksen jälkeen. Kun heidän vointinsa ei vaadi tarkkailua, siirtyvät he potilashuoneisiin, joita osastolla on neljä ja huoneissa on neljä potilaspaikka. Työskentely on aikalailla samanlaista kun Suomen sairaaloissa. Osaston kalusteet, laitteet ja hoitovälineet ovat uudenaikaisia. Varsinkin sairaalasänkyjen hienoutta ihmettelimme - kotimaan paikallisen sairaalan sängyt eivät kestä vertailua.
Komminikoiniti on sujunut hyvin ja helposti. Osastonhoitaja puhuu hyvää Suomea samoin kun muutamat hoitajat. Viron kieli kuulostaa tutulta, koska monet sanat muistuttavat Suomen sanoja ja usein oivaltaa mitä mikin sana tarkoittaa. Hassunkurisia tilanteitakin toki syntyy, mutta monen kielen ja elekielestä sekoituksella ollaan vallan hyvin selvitty.
Osaston tunnelma on rauhallinen ja hämmästyttävän hiljainen. Työnjako näyttää selkeältä. Töissä on sairaanhoitajia, lähihoitajia ja apulaisia. Toiminta tuntuu yksinkertaisemmalla ja selkeämmältä kuin meillä Suomessa. Esim. lääkkeet ovat "päivädosetissa" ja jaetaan potilaan pöydällä olevaan kippoon eikä ole yhtä iso tarjotinta, missä on kaikkien lääkkeet kipotettuina.
Vaikka potilaat ovat olleet isoissa leikkauksissa, he näyttävät levollisilta eivätkä liioin valita. Kuntoutuminen alkaa heti. Kävelemään he lähtevät heti osastolle siirtyminen jälkeen ja ovat kovasti liikkeellä.
EKG: n ottaminen on tullut tutuksi. Haavoja on hoidettu ja muita pieniä asioita tehty.
Nyt viikonlopun viettoon😀😀
Ensi viikolla sitten uusiin kuvioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti